torstai 1. marraskuuta 2012

Dandyn radikaalisuus ja konservatiivisyys


TI 6.11 : PHILIPPA LOWTHORPE: Beau Brummell: This Charming Man (2006), 78 min.

Dandyismin “grand old manistä” Beau Brummellista tehdyt harvat elokuvat eivät ole yleensä olleet kovin onnistuneita, mutta tämä Ian Kellyn elämäkertaan The Ultimate Dandy (2005) perustuva BBC:n tv-elokuva tavoittaa hyvin 1800-luvun alun regency-kauden hengen Englannissa ja Brummellin dandyismin radikalismin kahden aikakauden siirtymäpisteessä.
Tätä muutosta kuvaa hyvin elokuvan keskiöön asetettu Beau Brummellin ja Walesin prinssin (myöhemmin kuningas Yrjö IV) surullisesti päättyvä ystävyys. Se asetetaan jo filmin alussa mielenkiintoisesti vastakkain: Brummell tulevaisuuden miehenä itsesuunnittelemine pukuineen ja Yrjö ylitsepursuavan mauttomassa ja pompöösissä hääpuvussaan, joka viittaa paremmin menneiden vuosisatojen barokkihovien tyyliin kuin 1800-luvun uudenlaista dynaamisuutta uhkuviin herrasmiehiin. Myöhemmin tilanne korjaantuu Brummellin antaessa tulevalle kuninkaalle oppitunnin siitä, miten dandy pukeutuu ja tekee solmukkeensa.
Beau Brummellin historiallinen maine onkin ensisijaisesti peräisin hänen tavastaan määritellä dandyismi pukeutumisellaan. Jatkuvissa peliveloissa ja rahapulassa kieriskelevä “tyhjäntoimittaja” Brummell on sekä aikansa normien rikkoja että puritaanisen pakkomielteisesti kiinnostunut pukeutumisensa yksityiskohdista – aina eksentrisyyteen asti. Siksi voikin kysyä, millä tavalla eksentrisiä ovat Brummellin kadulla tapaamat ja halveksuntansa hänelle osoittavat peruukkeihin sonnustautuneet “vanhan koulukunnan” keikarit ja mitä taas Brummellin tyyli on modernin yksilöllisyyden kannalta? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti