NIALL MCCORMICK: Margaret Thatcher: The Road to Finchley (2008), 84m.
Tämä BBC:lle tehty tv-elokuva kertoo osittain kuvitteellisen tarinan Margaret Thatcherin (aluksi Roberts) poliittisen uran alkuvaiheista. Alkutekstit paljastavatkin elokuvan moton, How Maggie might have done it, joka kertoo tarinan lisäten sinne tänne ripoteltuja viitteitä Thatcherin myöhempään uraan. Aviomies Dennis Thatcherin lähtiessä liikematkalle Afrikkaan heidän poikansa Mark kysyy äidiltään, voisiko hänkin joku päivä lähteä Afrikkaan. Äidin vastattua myöntävästi, Mark lupaa ettei aiheuta mitään harmia. Tällä viitataan Mark Thatcherin myöhempään sotkeutumiseen eräässä afrikkalaisessa pikkuvaltiossa tapahtuneeseen vallankaappausyritykseen, josta joukko britti-liikemiehiä pyrki hyötymään. Äiti käytti tällöin kaiken arvovaltansa pelastaakseen poikansa pälkähästä.
Draama käy läpi Margaret Thatcherin yrityksiä päästä parlamenttiin vuodesta 1949 vuoteen 1959, jolloin hänet vihdoin valitaan sinne Finchleyn vaalipiirin kandidaattina. Se kuvaa oivallisesti sodanjälkeisen Britannian konservatiivipuolueeen tunnelmia vallan siirryttyä 1945 Labourille, joka samalla aloitti laajan kansallistamisohjelman ja Britannian muuttamisen nykyaikaiseksi hyvinvointivaltioksi, jossa koulutus ja terveydenhoito olisi kaikkien kansalaisten saatavilla.
Margaret Robertsille, kuten myös konservatiivipuolueen radikaalille oikeistosiivelle, tällainen kehitys oli kauhistus ja pettymys. Varsinkin ihailemansa Winston Churchillin häviö 1945 vaaleissa, huolimatta hänen ikonisesta johtajanroolistaan toisen maailmansodan taisteluissa, sai Margaretin kiinnittymään yhä vahvemmin oikealle ja kehittämään myös kylmän sodan ilmapiiriin myöhemmin istuvaa retoriikkaa vasemmiston vaarallisuudesta. Elokuva antaakin monipuolisen ja osuvan kuvan niistä ideologisista tekijöistä, jotka muokkasivat Thatcherin aatemaailmaa: metodisti-saarnaaja isän ‘niukkuuden filosofia’ yhdistyneenä ankaraan työ-keskeiseen elämänfilosofiaan ja 1950-luvun konservatiivipuolueen sovinistinen ja mieskeskeinen ilmapiiri muokkasivat Thatcherin paksunahkaisuutta ja poliittista vainua.
The Road to Finchleyä voi pitää viime vuosina varsinkin Britanniassa yleistyneen lähihistorian poliittisten johtajien elämäkertaelokuvien parhaimmistoa, vaikka se keskittyykin vain Margaret Thatcherin uran alkuvaiheisiin. Sitä on kritisoitu siitä, että pääosanesittäjä Andrea Riseborough antaa Thatcheristä liian sympaattisen kuvan. Se on tietenkin kaukana 1980-luvun groteskeista ja satiirisista kuvauksista Margaret Thatcheristä, mutta mahdollisesti realistisempi kuin vuoden 2012 alussa teattereihin saapuva ensimmäinen Hollywood-tulkinta Thatcherin elämästä, Phyllida Lloydin The Iron Lady, pääosassa Meryl Streep.
