Amerikkalaista rajaseutueksentrisyyttä etsimässä

WILFRED JACKSON: Johnny Appleseed (1948), 19 min.

 Amerikkalaisessa folkloressa keskeisellä sijalla oleva ‘Jussi Omenansiemen’, Johnny Appleseed, on Walt Disneyn animaatioissa supermetsätyömies Paul Bunyanin, mustan rautatienrakentaja John Henryn ja rajaseutusankari Davy Crockettin rinnalla osa amerikkalaisen erityisyksilöllisyyden mytologiaa. He ovat kaikki ‘rajasudun sankareita’ ja Amerikan rakentajia sen ‘villissä lännessä’. Jussi Omenansiemen on kuitenkin kaikkien villin lännen sankareiden rinnalla ‘outo lintu’: rauhaarakastava eläintenystävä, joka tinapannu päässään, raamattu kädessään ja pussi siemeniä olallaan kylvi lännen valloittajien perässä omenapuita ympäri Yhdysvaltoja ja loi täten itsestään myytin rakastettavana  rajaseutueksentrikkona.

Oikealta nimeltään John Chapman (1768-1847), Jussin legenda on jatkanut kulkuaan amerikkalaisessa populaarikulttuurissa nyt jo melkein pari sataa vuotta. Hän oli kuin amerikkalainen versio Fransiskus Assisilaisesta, katolisesta eläinten suojelupyhimyksestä, ja esimerkki rousseaulaisesta alkuperäisen turmeltumattomasta ihmisestä, jota ‘kulttuuri’ ei ollut vielä pilannut. Täten Appleseed mytologisoi tärkeää osaa amerikkalaisesta ihmiskäsityksestä. Sen tärkeä osa on uskonnollinen ja sentimentaalinen eetos, joka romantisoi alkuperäistä ja yksinkertaista ihmistä ja elämää kaukana kaupunkilaisesta ja ‘sivistyneestä’ Amerikasta, jolle rajaseutu näyttäytyy vuoroin patavanhoillisuuden ja vuoroin lähes utooppisen vapauden alueena. Tällaisessa ‘kuvitteellisessa kansallisuudessa’ Jussi Omenansiemen on sekä amerikkalaisen hippiliikkeen ja vihreiden idoli, että konservativeille muistutus siitä, millaisen hengellisyyden varassa amerikkalaisuuden todellinen perusta lepää. Kylmän sodan aikana Walt Disneyn tarkoitus oli näillä animaatioillaan muistuttaa amerikkalaisia ja muuta maailmaa tästä.