maanantai 7. marraskuuta 2011

Euroopan sairas mies 1980-luvun alussa


LINDSAY ANDERSON: Britannia Hospital  (1982), 116m.

Teatteri- ja elokuvaohjaaja Lindsay Anderson oli yksi 1960-luvun ärhäkimpiä vasemmistolaisia brittiyhteiskunnan kuvaajia ja kritisoijia, jonka elokuvat If… (1968) ja O'Lucky Man (1973) hyökkäsivät kaikkia mahdollisia englantilaisuuden tukipilareja vastaan: sisäoppilaitosjärjestelmää, anglikaanista kirkkoa, luokkajärjestelmää, commonwealthia ja yksityisyritteliäisyyttä. Britannia Hospital onkin hänen nk. Britannia-trilogian kolmas ja viimeinen osa, joka mustan yhteiskuntasatiirin ja sci-fi trillerin keinoin maalaa esiin englantilaisen yhteiskunnan kuohunnan 1970-luvulla ja vastakkainasettelujen syvenemisen Thatcherin vallan ensimmäisinä vuosina 1980-luvun alussa.
Elokuva kertoo symbolisen Britannia-nimisen sairaalan kautta brittiyhteiskunnan romahdustilasta, jossa ammattiliitot taistelevat verissä päin eduistaan, samalla kun luokkayhteiskunnan privilegisen ryhmän eduista huolehditaan viktoriaanisen ajan 'hartaudella'. Työtaistelujen keskellä sairaalaan odotetaan kuningatarta vierailulle Malcolm McDowellin (pääosassa myös muissa trilogian osissa) esittämän reportterin tutkiessa sairaalan uutuuttaan hohtavaa erikoissiipeä. Siellä sijaitsee Millar-keskus, hullun lääkäri Millarin tutkimuslaitos, jossa hänen tohtori Frankensteinin mieleen tuova Genesis-projekti on täydessä vauhdissa.

Juuri Millarin keskus ja utopistinen projekti symboloivat rakenteilla olevaa uutta thatcherististä yhteiskuntaa, joka rinnastuu vanhan puolen viktoriaaniseen ‘tiililinnaan’. Muutamista heikkouksistaan huolimatta Andersonin elokuva on mainio esimerkki 1960-lukulaisen radikalismin viimeisistä leimahduksista 1980-luvun alun Britanniassa. Sen makaabereimmat kohtaukset antavat esimakua siitä, millaista vihaa Thatcherin politiikka herätti 1980-luvun puoliväliä lähestyttäessä, ja miten ankaraksi häneen kohdistuva kritiikki muotoutui populaarikulttuurin kuvastossa. Elokuvan terävimmät pistot ovat jo ajan kuluessa menettäneet osan merkityksistään, mutta dokumenttina radikaalin taiteilijapolven reaktioista uuteen Thatcherin aikakauteen, Britannia Hospital puolustaa edelleen paikkaansa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti