Pyövelitkin kuolevat ja gayfasismi

Natsismin ja seksuaalisten perversioiden yhteys tuotiin esille jo varhain sodan jälkeen Samuel Igran – Englantiin natseja paenneen saksanjuutalaisen – teoksessa Germany's National Vice (1945). Igran argumentti oli, että Saksan sotarikosten ja natsien parissa yleisten seksuaalisten perversioiden välillä löytyy yhteys. Hän myös painotti, että koska juutalaisuus ja kristinusko olivat perinteisesti tuominneet homoseksuaalisuuden, juutalaiset olivat siksi esimerkiksi homoseksuaalina tunnetun Ernst Julius Röhmin (1887–1934) – SA:n johtajan, joka surmattiin pitkien puukkojen yössä lavastettuna Hitlerin vastaisen vallankaappauksen suunnittelijaksi – luonnollisia vihollisia. 

Igran teos on useasti osoitettu väitteiltään heikoksi ja mytologisoivaksi – erityisesti siksi, että se ei tässä yhteydessä pystynyt perustelemaan natsien homoseksuaaleihin kohdistuneita vainoja. Joka tapauksessa Germany's National Viceinspiroi sodanjälkeistä natsismia koskevaa sensationalistista spekulointia, jonka mukaan homoseksuaalisuus oli yleistä natsi-puolueessa. Tätä väitettä käytettiin hyväksi niin poliittisesti vasemmalla kuin oikealla olevien ryhmittymien suosimaan ajatukseen ’gay fasismista’: natsien erityisestä mieltymyksestä heteronormatiivisuudesta poikkeavaa seksuaalisuutta kohtaan. Ideaa promotoitiin edelleen teoksessa Pink Swastika(1995) ja se on ollut suosittu erityisesti amerikkalaisen oikeiston parissa.

Fritz Langin ohjaamaa elokuvaa Pyövelitkin kuolevat (Hangmen Also Die!, 1943) voi pitää tämän myytin ensimmäisenä pilkahduksena valkokankaalla. Elokuva on kolmen natsi-Saksasta paenneen saksalaisen (Fritz Lang, Bertolt Brecht ja Hanns Eisler) yhteistyön hedelmä ja kertoo löyhästi Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijan Reinhard Heydrichinmurhaan johtaneista tapahtumista saksalaisten miehittämässä Prahassa. Heydrich oli SS:n kakkosmies, holokaustin yksi keskeisistä suunnittelijoista ja yksi myyttisiin mittasuhteisiin kasvaneista ’natsismin pahuuden’ henkilöitymistä.Hänet murhattiin operaatio Anthropoidissa brittien alueelle lennättämien tsekkiläisten vastarintataistelijoiden toimesta – tapaus, josta on itsestään saatu aikaiseksi monta elokuvaversiota (viimeisin vuodelta 2016, Anthropoid, ohj. Sean Ellis).

 

Pyövelitkin kuolevat-elokuvan valmistumisjankohtana murhan tapahtumat eivät olleet vielä julkista tietoa, joten Heydrichin murha kuvataan kommunistista puoluetta lähellä olevan tsekkiläisen vastarintaryhmän tekemäksi. Langin elokuvan erityinen kiinnostavuus nousee kuitenkin sen Heydrichia esittävän Hans Heinrich von Twardowskin (1898–­­­1958) roolista, joka on elokuvan alkuun sijoitettuna lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi. Twardowski teki ensimmäisen esiintymisen valkokankaalla Rober Wienen ohjaamassa saksalaisen ekspressionismin merkkiteoksessaTohtori Caligarin kabinetti(Das Cabinet des Dr. Caligari, 1920). Tehtyään merkittävän uran saksalaisessa mykkäfilmissä 1920-luvulla hän pakeni homoseksuaalisuutensa vuoksi Yhdysvaltoihin natsien tultua valtaan ja esiintyi useissa Hollywood-filmeissä ennen Pyövelitkin kuolevat-elokuvaa. Twardowskin ura lähti nousuun Warner Brosin tehtailemissa anti-natsi elokuvissa (Confessions of a Nazi Spy, Hitler – Beast of Berlin). Kaiken kaikkiaan hän esitti valkokankaalla niin saksalaisia iskusotilaita, sukellusvenekapteenia ja erinäisiä natsiupseereita, päätyen tällaiseen osaan myös Casablancassa (Michael Curtiz, 1942).

 

Heydrichin rooli Pyövelitkin kuolevat-elokuvassa on kuitenkin Twardowskin uran bravuuri. Se on erikoinen yhdistelmä camp-huumoria, melodramaa ja saksalaisen ekspressionismin luomaa sadistis-perversiivistä uhkaa, näyteltynä kuin Keski-Eurooppaan sijoitetussa operetin maailmassa, jossa kuninkaallisen hovin on korvannut natsit alaisineen ja hännystelijöineen https://www.youtube.com/watch?v=uCTqok1NKuY. Twardowski näytteli Yhdysvalloissa myös paljon Shakespeare-produktioissa ja lauloi tenorina musikaaleissa. Liekö Mel Brooksilla ollut tämä yhteys tiedossa luodessaan camp-musikaalia natseista elokuvaansa Kevät Koittaa Hitlerille (The Producers, 1967)? Hänen suoritustaan Heydrichina kannattaa verrata lukuisiin muihin dramatisointeihin tästä natsijohtajasta (esimerkiksi Hitler’s Madman, 1943; Operation Daybreak, 1975), viimeisimpänä Ray Proscian näyttelemä Heydrich Man in the High Castle– televisiosarjassa (https://www.youtube.com/watch?v=iazEiEaZSeM).

 

Pyövelitkin kuolevat sai maailmanensi-iltansa Oklahoman Prahassa, 27.3.1943 ja sitä juhlistivat kaupungin pääkadulle hirtetyt Mussolinia, Hitleriä ja Hirohitoa muistuttavat nuket. 

 

 

Lähteitä

 

Abrams, Kevin & Lively, Scott (1995), The Pink Swastika: Homosexuality in the Nazi Party.

 

Gay fascism, https://en.wikipedia.org/wiki/Gay fascism, tarkistettu 13.4.2021.

 

Igra, Samuel (1945), Germany’s National Vice, London: Quality Press.