tiistai 30. marraskuuta 2010

Englannin jämät

DEREK JARMAN: The Last of England (1988)

Derek Jarman (1942-1994) oli multitaiteilija sanan varsinaisessa merkityksessä. Maalari, lavastaja, elokuvantekijä ja videotaiteen uranuurtaja Jarman työsti niin kokeellista kuin perinteistä elokuvaa, ohjasi rock-videoita ja oopperoita sekä suunnitteli elokuvalavastuksia. Muun muassa Ken Russellin pahamaineinen elokuva The Devils (1971) Ranskan Loudunin kuuluisasta massariivauksesta vuodelta 1634 näyttää Jarmanin vaikuttavan lavastuksen kaikessa komeudessaan.

Hänen käyttämänsä materiaalit sisälsivät 8-ja 16-millistä kotielokuvaa, scratch-videota sekä barokin ja renessanssin maalaustaiteen motiiveja. Ohjatessaan musiikkivideoita The Smiths- ja Pet Shop Boys-yhtyeille ja suunnitellessaan Pet Shop Boysien lavashow’n 80-luvun lopulla hän käytti runsaasti materiaalia, joka kuvasi 80-luvun kulutusunelmaa eräänlaisena nykypäivän Sodomana ja Gomorrana. Isänsä kuvaamien kaitafilmien kautta Jarman linkitti Englannin tilan omaan lapsuuteensa 50-luvun alussa, joka oli niin konservatiivien kuin popkulttuurin nostalgian kohteena 80-luvun Britanniassa.

Jarmanin työt paljastivat 1980-luvun Englannin sielunmaiseman, jolloin sen historiallinen rooli oli 60-luvun perintönä kyseenalaistettu, mutta hän ei suinkaan pyri ihannoimaan 50-luvun askeettisuuden ja säädyllisyyden aikaa, vaan kohtaa sen hyvin henkilökohtaisella tasolla, jossa suloisen kitkerä ja katkerakin suhde omaan synnyinmaahan linkittyy hänen omaan elämäänsä. Jarmanin rienaava realismi yhdistyy englantilaiseen romanttiseen traditioon ruusu- ym. symboleineen ja hänen raivonsa Thatcherin ajan suvaitsemattomuutta seksuaalisia ja muita vähemmistöjä kohtaan paljastuu The Last of Englandissa kohtaus kohtaukselta.

1980-luvun aids-epidemia loi oman traagisen varjonsa myös Jarmanin kohtalon ylle - hän kuoli itse 1990-luvun alussa tähän sairauteen – ja siksi elokuvakangas on hänelle kuin maalauksen pinta, jota hän käsittelee eri tekniikoilla kuvatessaan sairaskertomuksen tavoin
toisen maailmansodan jälkeistä Britanniaa ja siellä näyteltävää "hulluuden teatteria".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti