Hollywoodin näyttelijäemigrantit ja natsiroolit

Kohtalon Avain (Alfred Hitchcock, Notorious, 1946) on Etelä-Amerikkaan sodan jälkeen sijoittuva vakoilutrilleri, jossa yhdysvaltalainen agentti Devlin (Cary Grant) pyytää rakastajatartaan Alicia Hubermania (Ingrid Bergman) vakoilemaan hänen miehensä (Alexander Sebastian, Claude Rains) natsiystäviä ja heidän salaperäistä sotilaallista suunnitelmaansa, joka kiertyy uraanin ympärille. Aliciaa motivoi tehtävä, koska hänen isänsä oli ollut Saksan puolesta toimiva yhdysvaltalainen vakooja sodan aikana ja Alicia kokee velvollisuudekseen maksaa moraalinen velkansa kotimaalleen tällä tavoin. Siksi hän on aiemmin suostunut miehensä kosintaan ja päässyt asumaan ylelliseen huvilaan Alexanderin ja hänen äitinsä kanssa. 

 

Tapahtumat kiertyvät huvilan sisätiloihin, jossa vakituiseen vierailevat ja asustelevat myös ryhmä Etelä-Amerikkaan paenneita natseja. Elokuva on kuuluisa monista Hitchcockin mestarillisesti toteuttamista vakoilutrillerille ominaisista kohtauksista, joissa piinaavaa jännitystä pitkitetään äärimmilleen. Se on myös mielenkiintoinen 1940-luvun Hollywood-elokuvan luonnehdinta natseista ’keskieurooppalaisine’ ja inhimillisine piirteineen, samalla kun he vehkeilevät kolmannen valtakunnan nimissä tapahtuvasta revanssista.

 

Hollywoodiin Euroopasta paenneille elokuva- ja teatterialan emigranteille tarjoutui paljon työmahdollisuuksia moninaisissa natsi-rooleissa. Kohtalon Avaimessa heitä on runsaasti Euroopan eri laidoilta: virolainen Ivan Triesault, itävaltalainen Leopoldine Konstantin (Alexanderin äiti) ja saksalaiset Eberhard Krumschimdt sekä Reinhold Schuntzel. Schuntzelin on väitetty Saksassa olleen Hitlerin suosikkiohjaaja ennen kuin hän joutui pakenemaan maasta juutalaistaustansa vuoksi. Tämän jälkeen hän ryhtyi Hollywoodissa näyttelijäksi.

 

Ryhmä Euroopasta paenneita natseja punomassa juoniaan Etelä-Amerikassa on ajan myötä kasvanut niin pseudo-historiallisen kirjallisuuden, mielikuvituksellisten salaliittoteorioiden kuin populaarikulttuurin kutkuttavaksi aiheeksi, mutta Hitchcockin käsittelyssä natsikaraktäärit saavat ympärilleen oudon kiehtovan hohteen, joka tekee heistä samaan aikaan niin uhreja kuin saalistajia.