Stephen Kijak: Scott Walker: 30 Century Man (2006)

Mikä parempi tapa aloittaa blogikirjoittelu kuin katsoa uudestaan suuresti ihailemastani Scott Walkerista kolme vuotta sitten tehty dokumentti ja tallettaa pari sen herättämää ajatusta.

Kokonaisuutena tämä ”rockumentary” ei ehkä asetu klassikkojen kanssa samaan sarjaan, mutta sen parasta antia ovat erakkoudestaan tunnetun Walkerin saaminen kameran eteen. Miehen tähtiuran ja nykypäivän avant-meiningin väliin muodostuva henkeäsalpaava kaari on jo dokumentin muotoon tallennettuna merkittävä teko ja sen ovat tajunneet myös monet haastateltavat, joista Scottia teoksessa fanittavat ja osuvasti kommentoivat muun muassa Thom Yorke, Jarvis Cocker, Alison Goldfrapp, Portisheadin Dot Allison, Brian Eno ja myös dokumentin erikoistuottajana toiminut David Bowie.

Erityisen riipaiseva on kohtaus, jossa Marc Almond ja Johnny Marr kuvailevat Walker Brothersin musiikin ja sodasta edelleen toipuvan 60-luvun puolenvälin Britannian melankolista yhtäläisyyttä. Kamera-ajo ränsistyneen vuokratalon rappusissa elokuvassa The L-Shaped Room (Bryan Forbes, 1962) saa taustalleen yhden Scottin Walker Brothersien kanssa levyttämän ”pateettisen sinfonian” In My Room samalla kun kyynelsilmäinen Jane (Leslie Caron) astuu kohti rakastettunsa huonetta. Tämä mustavalkoinen kitschen sink-elokuvan klassikko kertoo haikean tarinan ranskalaistytön onnettomasta rakkaudesta itsekeskeiseen kirjailija-beatnikkariin taustanaan Lontoon sodanjälkeisen Fulhamin kaupunginosa – The London Nobody Knows.

Ainoa dokumentissä esiintyvä ”tavisfani” tähtifanien ohella on kenties keskeisin Scott Walker ja Walker Brothers-tavaran keräilijä Arnie Potts, joka asialleen omistautuneena täyttää kaikki eksentrikkokeräilijän tyylipiirteet: talo täynnä postereita, vinyylilevyjä, konserttilippuja ja fani-memorabiliaa Walker Brothers-kuumeen ja Swinging Londonin ajoilta – kaikki moitteettomasti ja tarkasti järjestettynä asianmukaisiin mappeihin, muovitaskuihin ja kansioihin. Pottsia katsellessa ja kuunnellessa tulee väistämättä mieleen alkusyksystä 2009 Yle Teemalta tullut dokumentti Stanley Kubrickin laatikot, jossa paljastettiin edesmenneen mestariohjaajan obsessiivinen tapa järjestää kaikkien projektiensa materiaalit tarkasti valmistettuihin laatikoihin, jotka täyttivät nähtävästi tuhansia kuutiometrejä hänen asujaimistostaan. Erityisesti Kubrickin rakkaus konttoritarvikkeita kohtaan tuli ilmi hellyttävällä tavalla – samalla rakkaudella Pottsin kaltainen keräilijä näyttää järjestäneen kaikki käsiinsä saaneet lippuset ja lappuset Walker Brothersien uralta.

Scott Walkerille omistettuja fanisivustoja seuratessa suurin osa niissä keskustelevia ”fanittajia” ovat naiset, mutta itse dokumentissa he ovat vähemmistössä. Vaikka Scott Walker kyseenalaisti aikanaan niin biiseillään kuin tähteydessään 60- ja 70-luvun vaihteessa voimaantunutta maskuliinisuuden ylivaltaa rock-kulttuurissa, hänen nykyinen palvontansa on osaltaan kuin kaipuuta aikaan, jolloin nämä ”rockjumalat” hallitsivat.